Lokakuun viestit
30.10 Parkkipaikat kaupan edessä ja kivoja kirjoja!
Eilen tuo hetki koitti ja parkkipaikta palasivat. heti tuli myös kirjoja, mm. seraavilta. Bukowski, Marquez, Cornwell, Tolkien, Lander, Snellman/Kauranen, Proulx...
29.10 Olen sankariainesta! Parkkipaikkojakin jo Satamakadulla!
No, ainakin päivänsankariainesta. Kiitos vielä kerran viime vuoden synttärispektaakkelista Tony Dunderfeltille, Marko Kulmalalle, Tiina Klemettilälle, Arto Nybergille, Ape Suhoselle, Tom Russellille, Andrew Hardinille, Tarja Merivirralle, Sinivuoren Saaralle, Ville Niemiselle, Tapparalle ja tietenkin Tuulalle. Ja monille muille, jotka todella tekivät 50-vuotispäivistäni ikimuistoiset.
Tänään juhlitaan työn merkeissä ja tarjolla on vain minä, hyvällä säkällä kahveeta, ja kirjoja, joista joutuu vielä maksamaan! Mutta tervetuloa silti piristämään päivääni lisää! Kaikki!
Maisteri ja Puntti jo muistivatkin kun eivät pääse paikalle. Nyt siis osa parkkipaikoistakin on palautettu!
28.10 Kaverini Sulosen Tepon arviot syksyn kirjoista!
Moro Hyvä Kirjallisuuden Ystävä !
Uskallan väittää, että kotimainen kirjasyksy 2004 on kovinta tavaraa pitkään aikaan. Kun Keltainen Kirjasto kääntää väsyneiden suosikkiensa viidettätoista teosta varman rahastuksen toivossa, on ihan hyvä, että suomipoika ja –tyttö paikkaa. Keskustelun pohjaksi muutama mielipide tähän asti luetuista tähtineen.
Jari Tervo : Myyrä *****
Paras kotimainen sitten vuoden -72 ja Salaman Näkijän. Suomi yrittää vaieta teoksen kuoliaaksi, mutta tämä on KIRJA. Ei ole jälkeäkään Marsipaani-Räikkösestä, Rautapäästä ja Trampasista. Tervo on tietoisesti tehnyt kunnon romaanin, näkökulmatekniikka puree kuin Suopon kuulustelu. Kirja on loistava tarina, kuvaus suomalaisuudesta ja suomettumisesta. Se on hauska ja rohkea. Palkintoja kirja ei saa, koska Tervolla on liikaa kadehtijoita, se on nerouden hinta ollut ennenkin tässä maassa. Myyrä on vaikea, mutta palkitsee lukijansa. Salama on varmaan lukiessaan tästä nauttinut.
Reko Lundan : Rinnakkain ****
Reko osaa lauseen ja tarinan. Onneksi on päästy jo pois Riihimäen varuskunta-alueelta, mutta yhä on Lundanin kerronnan kohde ohutta. Tilanne on samantuntuinen kuin Heikki Turusella kolmannen kirjan jälkeen. Kekkonen lähetti Hessulle kirjeen, jossa totesi ”Lopeta jo tapainkuvaus, keskity johonkin suureen aiheeseen”. Turunen teki sitten monta osaa maaltapakoa, ja epäonnistui, näin voisi Rekollekin käydä. Rinnakkain on todella elävää, tarttuvaa ja luistavaa tarinaa. Näytelmäkirjailijat osaavat repliikit. Pieniä tarinoita, hienoja ihmisiä.
Veikko Huovinen : Konsta Pylkkänen etsii kortteeria ****
Nostalgia tietysti iskee, kun kouluaikojen suosikkikirjailija palaa juurilleen. Tämä on luontoretki, jonka jälkeen omakin terveys tuntuu hyvältä. Luonnon kuvaus on ihon alle tunkevaa, hajutkin tulvivat olohuoneeseen. Konsta on vanhanakin miehenä terävä yhteiskunnan peili ja tulkki. Teoksesta tulee hyvä olo, joka ei häivy nopeasti. Syksyn suurin yllättäjä. Kielessä on paljon jo kadonneita hienoja sanoja ja sanontoja.
Pirjo Hassinen : Kuninkaanpuisto ***
Tämä saa ilman muuta Finlandian, tekotaiteelliset saavat sen aina. Teksti on tyylikästä ja virheetöntä kyllä, mutta ei hyvän kirjan tarvitse olla pelkkää tuskaa ja surua. Hassinen palkitaan, ”koska hän kuvaa avoimesti sekä rohkeasti himoa ja halua naisen näkökulmasta”. Eli kirjoittaa samat jutut kuin miehet 40 vuotta sitten. On hienoa kertoa koko kansalle, kuinka hyvä on panohommissa. 60-luvun jätkät vaan kirjoitti sen paljon paremmin. Palkitaan, palkitaan vaan, mutta ei ansioista. Kieli on kyllä hienoa.
Juha Siro : Kuningatarperhonen ***
Runoilijan ensimmäinen proosateos. Siro on mainio kirjoittaja, mutta elämäntuskan kuvaajana vielä pahempi kivireen vetäjä kuin Hassinen. Siron oli kuitenkin tämä oma sydärikokemus pakko ulos kirjoittaa, seuraava voi olla jo sitten vapaampi juttu. Lisäpisteen annoin juuri oivasta sydärin kuvauksesta.
Kari Hotakainen : Iisakin kirkko ***
Ensimmäinen puolikas aivan erinomainen vanhan miehen sairaalakokemusten kuvaus, tarkka ja hauska. Puolen välin jälkeen siirrytään Pietariin ja tarina menee veijariromaanin puolelle. Hotakainen alkaa Paasilinnata. Onpas yllättävän epätasainen teos, iskikö väsymys jossain vaiheessa. Vanhuutta on kuitenkin kuvattu oivasti, mutta taitaa menestyksen jälkeinen krapula olla Hotilla kova.
Reidar Palmgren : Lentämisen alkeet **
Odotin ”Jalat edellä” teoksen jälkeen Reidarilta kovaa juttua. Kyllähän Reidar kynäillä osaa. Puhekieli on elävää ja lause ehyt, mutta se tarina. Luulisi miehen, joka teatterin tuntee, keksivän jotakin uutta teatterin maailmasta. Oopperan kummitus ja näyttelijän juoppous ei oikein tehoa ainakaan minuun. Juoni on suoraan sanottuna lapsellinen, lastenkirja tämä on, mutta voi purra johonkin vähän lukeneeseen. Siis alkeisteoksena kirjallisuuden maailmaan tämä voisi kouluissa toimia.
Tällä hetkellä on menossa Rimmisen Pussikaljaromaani, jonka James Joyce-kopiointiin en tahdo päästä millään sisään. Jos juopottelureissun kuvausta halutaan tehdä, niin kannattaa ensin lukea J. P. Donleavyn Holtiton Mies. Siitä oppii juomaan ja kirjoittamaan.
Vielä on lukematta ainakin Juha Seppälän ”Mitä sähkö on” ja kai se Hämeen-Anttilakin pitää kahlata. Jaakko Syrjän ”Väinö Linna” on tietysti must.
28.10 Miksi tyytyä pikaratikkaan!
Looginen askel hieman pitemmälle olisi kokonaan katettu keskusta ja lämmitetyt pyörätiet. Pyöräilyn turvallisuus kasvaisi ja se muuttuisi ympärivuotiseksi. Virkamies ei kastuisi kadun yli autolleen kävellessään turhaan.
Ehdotukseeni sisältyy, että se toteutetaan ulkopuolisella rahalla, mutta kaupunkilaiset rahoittaisivat sen ensin ja sitten kiinnostuneet sponsorit maksaisivat kaiken takaisin.
Richard Bransonin avaruuslentoyhtiö on mainittu melko varmana rahoittajana...
28.10 Voi kun joku toisi taas erän hienoja vanhoja kirjoja!
Tänäänkin olisi mukava ostaa hieno erä kirjoja. Päivä menisi kivasti niitä tutkiessa (tosin olen iltapäivän asioilla) ja hinnoitellessa. Paulaharjuja, pitäjän historioita, 1910-20-luvun ilmailukirjoja, Italo Calvinoa, vuoden 1918 tapahtumia käsitteleviä kirjoja, uunin rakentamista, sepän kirjoja ja kaikkea muuta ihmeellistä, kiinnostavaa ja kummallista!
Ei mitään uusia myyntimenestyksiä, vaan vanhoja, harvinaisia, pehemeäkantisia pieniä keräilykirjoja, joita ihmetellessä päivä kuiluisi noileesti niin kuin isäni sanoisi.
Eilen jotakin tulikin. Lammin historiaa ja Troijan sotaa, Carellin sotakirja ja Viipurin kirja jne. Maigret-kirjoja, vapaussodan kertomuksia, vapaussodan historia.
23.10 Pienen ihmisen mieltä askarruttaa
Nimittäin nääs se että onko salarakas todella rakas? Ja se, että sen jälkeen kun nimi tai kuva on ollut pari viikkoa lööpeissä, niin kuinka salarakas sitä enää on...
21.10 Olipa kerran pieni kaupunki!
Olipa kerran pieni kaupunki komeiden järvien välissä. Mukava, vilkas ja vieraiden helppo tulla. Oli komea pääkatu, josta kaupunkilaiset olivat hyvin ylpeitä. Pääkadulta löysi turistikin helposti minne ikinä oli menossakin. Kaupunkiin oli kiva tulla!
Pieniä ruuhkia oli omalla väellä arkena ihmisten tullessa aamulla töihin, mutta eihän niitä voi välttää tuhansien ihmisten lähtiessä yhtä aikaa liikkeelle. Aiheuttihan se pientä mutinaa, ihan samoin kuin sateinen sää tai tappio Ruotsille kiekkomaaottelussa.
Kaupunki oli ylpeä toreistaan, tunnetuista vanhoista kaupoistaan ja reilusta meiningistään. Autolla pääsi toreille hakemaan perunoita ja marjoja. Vanhemmat ihmisetkin pääsivät aivan kaupan eteen, kun se kävely oli jo hiukan hankalaa. Mitäs siä turhaa pyöris, sano yks kaupunkilainen tyytyväisenä. Keskellä kaupunkia oleevan torin halki pääsi matkamies aina helposti poikkeamaan kaupunkiin aterioimaan ja jättämään hieman aina tarvittavaa rahaakin tuohon taloudellisestikin kukoistavaan kaupunkiin!
Sitten kaupunkiin tuli uusia ajatuksia. Toimistotyössä ikänsä ollut, muulta tullut oleva virkamies ei pitänyt henkilöautoista ja alkoi autopelossaan rakentaa esteitä autoille. Enää ei pitkän matkan kulkijaa haluttukaan kaupunkiin häiritsemään kaupungin menoa, vaikka päivällä ei keskustassa ollut ruuhkaa.
Ohi vaan matkustavaiset, oli kaupungin viesti! Kävelkää oi kaupunkilaiset ruokatunnilla, juuri kiireisempään aikaan, yittäessänne hoitaa asioita. Sateella, marraskuisessa räntäsateessa ja tuulen tuivertaessa. Näin maailma pelastuu, juhli virkamies.
Ulkomailta haettin oppia autottomasta keskustasta. Miljoonakaupungeista, joihin elokuussa saapuu lentämällä satojatuhansia turisteja. Opittiinkin, että tuhat kilometriä ajanut perheenisä haluaa ajaa esikaupunkialueen halki pikaratikalla. No, kaipa sitten Nurmosta ajellut isäntäkin haluaa jättää autonsa läntiselle rokkibändipaikkakunnalle, varsinkin tullessaan ostoksille. Ostokset sylissä monessa eri paikassa käydessään. Virkamiehellä oli visio. Betonia kaupunkiin ja kunnolla!
Suomen sää on eri kuin elokuisessa Amsterdamissa, mutta virkamiehen toimesta pyörätietäkin alkoi ilmestyä kaupunkiin enemmän kuin Barcelonassa konsanaan. Katuja suljettiin, keskusta kapeni. Kuuluja kauppoja kuoli ja torikauppa jäi suorin lapasin ihmettelemään. Virkamies toki kävi ostamassa mansikoita tuokkosen kerran kesässä, hyvää tahtoa ilmaistakseen. Mutta maakunnan mies ei enää ilmestynyt ostamaan laatikoittaan Timoa.
Sitten autojen pelko kävi niin suureksi, että tarvittiin umpitunneli estäämään mieltään muuttavien ohiajavien autoilijoiden pääsy kaupunkiin. Enää ei isäntä ajanut edes mustamakkaratorille, ainakaan pikku päähänpistosta. Eikä moisesta vihamielisyydestä suututtuaan lomallaankaan.
Virkamies oli onnellinen Mitä oli taloudelliset menetykset jaloimman ideologian rinnalla ja sydän oli pakahtua ilosta. Kaupunki oli pelastettu autoilta ja vastuu oli poliittisten päättäjien. Oli kiva ajatela eläkepäiviä. Mutta kaupunki voi pahoin. Vain ihana, virkamiestä miellyttävä tuoreen asfaltin käry leijalili hiljaisessa kaupungissa.
(Sadulla ei ole vastinetta todellisessa elämässä, kuka noin hullu olisi.)
20.10 Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua!
Hakametsässä illalla Tappara-Ilves, Satamakadulla viimeistellään jalkakäytävää ja vaalitkin lähestyvät!
19.10 Iltapäivälehtien otsikoita
Janecky jäädytetään, radion Kantolan perhe lopetetaan. Jääkiekkoväkivallasta on puhuttu paljon ja paviaanien lopettamisesta tuli kansallinen kysymys. Miten nyt?
18.10 Voisin vaikka ostaa kunnon kirjoja!
Listoja löytyy näiltä sivuilta, mutta pulaa on aina esim. ilmasotakirjoista, laatukaunokirjallisuudesta (Calvino, Bulgakov, Sartre, Hesse, Asimov jne.), kansanperinnekirjoista ja vanhoista eräkirjoista.
16.10 Mkä ihana maaseudun rauha Tampereella vallitseekaan!
Aurinko pilkahti komean punaisena Ratinan takaa ja melkein täydellinen hiljaisuus tuli minua vastaan töihin tullessani. Aivan keskellä kaupunkia vain rekka rikkoi hiljaisuden tehtaalle mennessään. Järvi oli tyyni ja mietin miten hienoa on asua näin.
Mutta sitten ajattelin, että Tampere on ainakin puheissa suurkaupunki. Miten ihmeessä juuri ennen kauppojen aukeamista on näin hiljaista? Miten totuus ja puheet kohtaavat?
Tampereen alueella on paljon autoja, mutta miten ne saataisiin asioimaan keskustaan? Senhän pitäisi olla päättäjien murhe, eikä niiden tulon estäminen. Nyt pienet ruuhkat arkisin töihintuloaikaan uhkaavat koko kaupungin palvelujen säilymistä.
Olen ehkä yksinkertainen, mutta en vieläkään ymmärrä miten ohikulkutien ruuhkat vaativat autoilua rajoittavia toimenpiteitä keskustassa. Hei ihan totta, ne autot menevät ohi, ja samoin niiden ihmisten tuoma hyöty kaupungin taloudelle!
15.10 Hiukan haikea olo!
Vaimo lähti työmatkalle ulkomaille vajaaksi viikoksi, eikä siinä monen mielestä mitään suremista ole, eikä olekaan. Mutta koti-illat ovat yhdessäolon suola. Ei Simon sääkään kai tunnu nyt miltään...
14.10 Satamakadun bulevardi pikkuhiljaa valmistumassa!
Asfaltti on hieno ja komia kävellä.
Lauantain I-S julistaa urheiluliittensä kannessa: Historiallinen alamaki uhkaa, kuvassa Tapparan pelaaja. Mahtava uutinen Tapparan perikadosta?
Ei, vaan Mikko Myllykoski oli pelannut huonon pelin, kun ei ymmärrä Mika Saarisen puolustussysteemistä mitään. (Ei moni muukaan, muuten.)
Heh, heh, I-S! Pelastitte aamuni, nauroin makeasti!
7.10 Pikkuisen mukavampaa säätä!
Tänään ei näyttäisi satavan, joten kannattaa lähteä liikkeelle. Tänne tai Pyynikille, mutta johonkin.
6.10 Kyllä on kiva lähteä vaaliuurnille!
Kiihkeä keskustelu mediassa on selkeyttänyt tilanteen ja nyt on varmaan kaikilla selvillä ehdokkaiden kanta kaupunkimme polttaviin kysymyksiin. Media on vaatimalla vaatinut mielipiteitä ja jokainen ehdokas on suorastaan vaivojaan säästämättä antanut mielipiteensä kuulua pelkkien tyhjien esiintymisten sijaan!
Just joo...
5.10 Aika harmaata!
Tässä perisuomalaisessa säässä virkamiehemme haluavat juoksuttaa kaupunkilaisia kävellen ja pyörällä, kiireisinä asioita hoitaessaan. Sitä sanotaan Jaloin-hankkeeksi ja sitä kannattaa mm. Risto Laaksonen.
4.10 Syksyn kirpeyttä!
Villapaita on kohta taas asiaa, sillä syksy se sieltä alkaa olla käsillä. Mutta antaa tulla vaan! Minä ainakin lueskelen mielelläni (vaimon kanssa tehdyn lenkin jälkeen) uutta Juha Nummista sohvan pohjalla ja kesän kiireet saavat unohtua.
Kesällä on aina tehtävä paljon asioita, ladattava akkuja oikein tosissaan, mutta syksyllä voi vapaa-aikana vain lueskella ja vedota huonoon säähän. Kahvi maistuu paremmalta ulkonaolon jälkeen ja ihminen nukkuukin paremmin. Kesä on hienoa aikaa, en muuta väitäkään, mutta sään vaihtelu on hienoa.
2.10 Onpas kertakaikkiaan hienoa aamu kalamarkkinoille!
Nyt on kyllä hieno aamu herätä ja nauttia Suomen kirpeästä syysaamusta. Pientä sumua vielä auringon edessä, muttei kauaa ja ilma on puhdas, kirpeä ja raikas.
Aamu suorastaan vaatii poikkeamaan kalamarkkinoiden ohella Komisario Palmun kirjavalikoimien ääressä. On Tommy Hellsteniä, Method Putkistoa, talvisotakorttikirjaa, Moraalia, yrttikirjoja. On Freudia, Chandleria ja Remestä. Ja niitä dekkareita, tuhansia kirjoja...
PS. Kuinkahan paljon aikuisille tarkoitettua musiikkia a la John Fogerty (ZZ Topin uusi musiikki, Toby Keith, Big & Rich, Jimmy Buffett) myytäisiin, jos sitä mainostettaisiin ja puffattaisiin kuin jotakin Britneyta? Fogerty on Suomen listalla sijalla 9, vaikka ihmiset saavat suurinpiirtein itse selvittää sellaista julkaistun!
1.10 Nyt kalamarkkinoille ja Komisario Palmuun!
Kalamarkkinoilta on vain reilu kortteli Satamakatua Komisario Palmuun. Vähemmän kuin Koskikeskukseen ja eri suuntaan, kohti Hämeenpuistoa. Nyt kannattaa toteuttaa aikomus ja tulla katsomaan!
Hienoa kultturityötäkin Tampereella on tehty. Tampereella on nimittäin julkistettu kirjailija Lauri Viidan lyriikkaa ja proosaa sisältävä levy. Viidan tekstejä esittävät edesmennyt Veikko Sinisalo, sekä hienot näyttelijät Ahti Jokinen ja Juhani Niemelä. Sinisalon tulkinnat nauhoitettiin viime vuonna ja ohjaajana toimi mukava mies ja hieno taitelija, Mikko Majanlahti.