Toukokuun viestit
31.5 2005 Olipa huikea konsertti eilen Maikkarilla!
Rod Stewart on synonyymi karismalle. Kukaan muu ei myöskään laula kuten Rod, että ...pardon me grammar, but you're every schoolboys dream. There's Celtic, United, but you're the best football team I've ever seen..
Olisipa minulla promille tuosta karismasta, niin kaupan teko täällä virkamiesten (mutta ei asiakkaiden!) hylkäämällä Satamakadullakin parantuisi huikeasti!
30.5 Oikea kesähitti vihdoinkin!
Paten Rokkimakkara. Uskokaa pois!
30.5 Kaverini kehuu Peltosta
-Tuli käytyä mökillä pitkästä aikaa. Minulla on tapana elättää erästä kirjakauppaa ja sen iäkästä naisomistajaa hankkimalla kesän aikana useampia kirjauutuksia tästä vaatimattomasta, mutta asiantuntevasta myymälästä. Tuskin tätä parempaa kirjapuolta sieltä muut juuri ostavatkaan, kauppias osaa minua odottaa, olen kuulemma kesän merkki ja sitten käymme keskustelut kirjojen maailmasta. Keltainen kirjasto sieltä aina löytyy, ellei muuta ole tarjolla. Nyt hoksasin kysyä upouutta kirjaa, mitä en ole Tampereeltakaan vielä löytänyt. Juhani Peltosen perikunta on julkaissut matkakertomuksien kokoelman ”Osuma- ja harharetkiä”. Mentiin oikein tietokoneelta katsomaan, olisiko sitä tullut. Ihmeen kaupalla se varastosta löytyi, pakattuna vielä. Löytymisen into oli molemminpuolinen.
Peltosen matkatarinat on aikoinaan julkaistu Hesarissa 70-80-luvulla. Niitä lukiessa tuli hyvä mieli. Kyllä kunnon kirjallisuutta kaipaa näinä itsekkäiden huiskaisujen aikana. Peltonen osaa kirjoittaa, on hauska, ja tyylilajinsa ”lievä asiapitoinen ja osin asiatonkin liioittelu” puree yhä komeasti.
Näissä tarinoissa hehkuu rajaton mielikuvitus, ihmisiin suhtaudutaan ymmärtäväisellä lämmöllä ja silti kannanottoa elämään on ihan riittävästi. Jostakin nurkasta välillä pussahtaa aito peltosmainen elämäntuska Elmon tyyliin.
Kylläpä tuli lukiessa hyvä olo, mutta missä on nykykirjoittajien rentous, missä on tarina, missä ovat elävät ihmishahmot. Peltosella jo kirjojen nimet ovat hauskempia kuin nykyproosan tyyppitekeleen koko sisältö : ”Pitkää, omalaatuista rykimistä”, ”Islanninhevosia, rakkaani”, ”Kuolemansairauteen rinnastettava syli-ikävä”, ”Näköisveistos ruumiskirstusta” tai ”Norjasta ostettu posliinitonttu” suorastaan kehottavat imaisemaan tekstiä sisäänsä.
Loppuun ihana otos erään matkatarinan lopusta. Suomalainen know-how-mies palaa vaimonsa eli rakastajattensa kanssa Roomasta viikon onnistuneelta reissulta :
Kun lentokone vihoviimein pääsi lähtemään Ciampinon kentältä, toivotti kapteeni Laitinen miehistöineen tervetulleeksi. Myöhemmin itse kapteeni kertoili leppoisaan sävyyn lentoreitistä, lentokorkeudesta ynnä muusta ja totesi lopuksi, että Suomessa on jo alavilla paikoilla hallan vaara. Ja silloin know-how-mies mietti katkerasti, että olisi vain alavilla paikoilla hallan, mutta kun tuppaa olemaan kaikkialla muualla hullun tai ainakin hulluksi tulemisen vaara taas yhdeksän ylipitkää kuukautta. Tätä hän ei kuitenkaan sanonut rakastajattarelleen, sillä ei pidä loputtomiin yleensäkään vaivata läheisiään omilla, jatkuvasti alavireisillä pohdiskeluillaan.
Teppo
28.5 Kahveet on juotu, nyt voitte tulla!
Täällä ollaan valmiina...Voisin vaikka tuon Tervon Myyrän sulle myyrä.
27.5 Tulihan se aurinko esiin!
Nyt on kyllä kiva olla töissä, kun kirjoja on tullut paljon, ja joka makuun. On uutta ja vanhaa, keräilytavaraa ja lukukirjoja. Monilla alkaa piakkoin loma ja voin vakuuttaa että nyt kannattaa poiketa!
Keräilijälle on tarjolla löytöjä. On Sariolan pari harvinaista, Pälsiä, Virtarantaa, dekkareita, scifiä, kalastusta ja filosofiaa. Erityisen paljon löytyy laadukasta kaunoa ja elämänkertoja. Sotahistoriaa on aina paljon, mutta erityisesti nyt.
Jos Asimov, Kafka, Le Guin, Hesse, Sartre, Platon jne. kiinnostavat, niin saavu paikalle.
26.5 You'll never walk alone!
Ihan vain Liverpoolin voiton kunniaksi. Tai oikeammin tavan, jolla se tuli!
Tällaisen pitkän linjan (vuodesta 1967) ManU-faninkin on sitä kunnioitettava.
Kirjojakin ostelin ja ikkunalle asettelin: Mauri Kunnas, Mannerheim Pietarissa, Villi länsi, Zukovin muistelmat, Georg Malmsten, Junnu Vainio...
25.5 Tämä se on kesää!
Sopivaa lämpöä tällainen parikymmentä, siinä pääkin vielä pelaa...
Päivän kirjoja: Cleverley Lauri Törni, Killen Luftwaffe, Tervo Myyrä, A. J. Pulla Älä ota ellet osaa, Clanger Hitler, Tosches Helvetin tuli, Stoker Dracula...
24.5 Pormestari
Olen tässä pohtinut tuota Tampereen pormestarimallia ja kyselin hieman kavereiltanikin asiasta. Matti A. sanoi näin:
-Pormestari on ajatuksena hyvä, koska missään muualla Euroopassa ei virkamieskunnanjohtajalla ole niin paljon valtaa kuin meillä. Muualla johtajat joutuvat ajoittain mittauttamaan poliittisen suosionsa, meillä kaupunginjohtajat jököttävät maailman tappiin. Siksi ajatus on periaatetasolla hyvä.
Mutta se jos pormestari valitaan valtuuston keskuudesta, on toivoton tyräys. Kandidaattijoukon pitää olla laajempi, varsinkin kun viimeksi valtuustovaaleissa emme tienneet valitsevamme myös pormestariehdokkaita. Se henkilö jota minä äänestin, on hyvä valtuutettu, mutta hän ei ole missään tapauksessa hyvä pormestari.
Minä olisin valmis siihen amerikkalaiseen malliin, että kansa valitsee mutta että pormestari tuo koko esikunnan mukanaan. silloin varmistetaan se, että ylätason virkamiehet eivät jurnuta paikoillaan ja pormestari vain ammutaan alas joka neljäs vuosi.
Valtuuston tekemä valinta on OK, mutta ehdokkaat pitää siis valita laajalla sydämellä ja terävillä aivoilla.
24.5 Huh hellettä!
..mutta kirjoja ostetaan koko ajan. Viimeksi tulleita: Järvinen Viimeinen kesä, Joppe Karhunen Merilentäjät sodan taivaalla, Hirviseppä Hupilaulun taitajia, E. Koivistoista, Anais Niniä...
23.5 Ilma suosii lukuharrastusta!
Ja kirjoja piisaa, hyviä ellei loistavia.
21.5 Ostelin nipun Huovista, Sariolaa ja Wodehousea!
20.5 Nyt on niin hyvää kirjaa, että jos nyt et tuu, niin pölöjä oot! Aikuisten oikeesti.
19.5 Kirjoja
Asimovia, Erno Paasilinnaa, Pullaa, Hyytisen Timon kirjoja, Waltari. Portti pimeään, Wallenius: Emäpuu kertoo (kuv. Rudof Koivu),...
19.5 Kirjoista ei makseta jotakin suurin piirtein
Malttakaa kuunnella minua tai lukea tiedot näiltä sivuilta. En koskaan uskalla sanoa maksavani jotakin suurin piirtein, koska sitten minulla on pöydällä sata Kirjavaliota...
18.5 Porski on poissa
Porski Porola toimi televisiosssa aikana, jolloin itse ohjelmat olivat pääasia. Ohjelmien piti houkutella katsojia, ei kanavailmeen, ja luovat ihmiset saivat kehitellä rauhassa ohjelmaideoitaan.
Porski loi aika monta nykyään brändiksi luokiteltavaa ohjelmaideaa. Hiljaiset, herkät ja ulospäin hieman jurot ihmiset ovat usein hyvin luovia. Ihmiset, jotka seuraavat ympäristöään juoksematta koko ajan jossakin koulutusseminaarissa.
Muistan ikäni, kun kerran menin Ohranjyvään ja suuntasin aavistuksen alkoholin sulostuttaman katseeni kohti Porskin maankuulua pöytää. Kaksi tarjoilijaa riensi heti kohteliaasti estämään kulkuni, kunnes nurkkapöydän suunnalta kuului Porskin hiljainen, mutta täynnä auktoriteettia oleva ääni.
-Hän saa tulla, hän on ystäväni. Silloin tunsin olevani jotakin.
17.5 Kirjoja
Itsemurhalentäjät, Auschwitzin komendantti, Bekker: Saksan laivaston taistelu ja tuho, Bullock: Hitler, Hegner: Kolmas valtakunta...
17.5 Katse kohti kesää!
Nyt on aika suunnata katse kohti vähemmän analyyttistä elämää. Kohti kesää, jolloin ollaan rennosti ja luetaan juuri niitä kirjoja, jotka tuovat iloa.
Ei kenenkään tarvitse lukea kirjoja velvollisuuden tunnosta, tai että saisi sanoa lukeneensa ns. vakavan kirjan. Toisaalta niitä ei saa pelätäkään, vaan nyt kannattaa lukea haastavampikin kirja, kirja jota ei voi talvella stressaantuneena, Frendien ja Will & Gracen välissä aloittaa.
Kannattaa aloittaa jollakin suosikkikirjailijansa teoksella että pääsee lukemisen alkuun, ja sitten kokeilla jotakin uutta. Suosittelen Steinbeckin Ystävyyden taloa alkajaisiksi, sitten nautit yhden Reijo Mäen ja kiihdytät kohti paria Waltaria. Viikon lopuksi taas puhtaaseen iloon pari Lehtolaista. Jos tässä vaiheessa jo laulattaa, niin joko Leskisen Maamme lauluja 4 tai J. Karjalaisen Laulumies auttavat asiaa...
14.5 Iloista Tuulan päivää!
Vielä kun muistaisi asian kotin mennessäkin, vaimo on ansainnut kaiken muistamisen!
13.5 Kirjoja!
Sartre Muuri, Erno Paasilinna Kylmät hypyt, Kafka Kirjeitä Milenalle, Mankell, Vexi Korhonen, Camus, Hrabal, Eppu Nuotio, Mari Mörö...
13.5 Tuli vaan mieleen, että montakohan kertaa Mertaranta vaihtaisi maalivahtia, jos hän olisi päävalmentaja?
Luen jääkiekkomediaa monesta muustakin maasta ja ero on siinä, että muissa maissa sanotaan maalivahdin tehneen virheen, mutta Suomessa hänen sanotaan heti olevan huono maalivahti. Tämä sitten kertautuu jatkossa uusina virheinä.
12.5 Rokkikirjoja!
Ikkunalla: Lemmy, Marilyn Manson, Ozzy, Rumba, Naapuri, Tavastia-klubi.
12.5 Kesä taisi olla tänä vuonna tämä päivä...
Ei vaan, nythän on vielä kiekkokausikin menossa. Onko huomenna, se onkin toinen juttu ainakin Suomen osalta.
11.5 Muistakaamme Veikon lisäksi myös Veikon työtä
Silmien punoitusta, ärtymystä, parta ajamatta, tyhjä olo.
Syy: välipäivä MM-kisoissa, mitäs kuvittelit?
Kenny Chesney kiinnostaa? Klikkaa nimeä.
Miksei pikaratikkaa jo rakenneta, sehän tehdään ulkopuolisella rahoituksella...ainahan myös voidaan perustaa osakeyhtiö ja tarjotaan osakkeita hankkeeseen lujasti uskoville ensin!
10.5 Suomen tehoton maalivahtipeli lienee Mertarannan mielestä syy, miksi rakkaiden naapureiden pitää hoitaa Leijonat jatkoon. Joukkuehan pörräsi taas kivasti muuten!
PS. Ruusuja meillä ei ole, mutta kirjoja sitäkin enemmän...
9.5 Uusi aamu, vanhat kirjat
Mutta edelleen kirjat ovat loistavia ja vanhassahan on vara parempi.
6.5 Komisario Palmun jäljillä
Kirjailija Mika Waltarin luoma dekkarisankari Komisario Palmu on suomalaisille rakas hahmo. Äskettäin dekkariharrastajat äänestivät Waltarin Kuka murhasi rouva Skrofin? kaikkien aikojen parhaaksi kotimaiseksi dekkariksi. Toinen Palmu-romaani, Komisario Palmun erehdys saalisti äänestyksessä kolmannen sijan (ks. Suomen dekkariseuran lukijaäänestys, Ruumiin kulttuuri 3/2004). Tämän arvostuksen vuoksi Suomen dekkariseura on päättänyt kunnioittaa komisario Palmua juhlatilaisuudella torstaina 12.5.2005 klo 16-18 Tieteiden talolla Helsingissä (Kirkkokatu 6). Tapahtuman ohjelmaan kuuluu esitelmä Palmu-kirjoista, Palmu-elokuvien tekijöiden "kuulustelu" ja "Palmun kotitalon" seinään sijoitetun muistolaatan paljastus, jota tahdittaa Tähdet kertovat, komisario Palmu -elokuvasta tuttu Helsingin Poliisilaulajat. Fiktiiviselle romaani- ja elokuvahenkilölle myönnetty muistolaatta on ainakin Helsingissä ainutlaatuinen! Tilaisuuksiin on vapaa pääsy. Tervetuloa!
Ohjelma 12.5. 2005
Tieteiden talo (Kirkkokatu 6, Helsinki)
Klo 16 Keijo Kettunen: avaussanat
Klo 16.05 Kirsi Luukkanen: Palmun juuret
Klo 16.20 Matti Kassila, Matti Ranin ja Pentti Siimes kuulustelussa. Jussi Karjalainen selvittää.
Klo 17.30 Palmu-laatan paljastus (Rauhankatu 11, korttelin päässä Tieteiden talolta) ja Helsingin Poliisilaulajat
Klo 17.50 Palmu-kävely seuran jäsenille, oppaana Jari Lehessaari. Lähtö muistolaatalta.
6.5 Harmaata
mutta kirjat Palmun ikkunalla ovat loistavia..
Uutta: Ozzy, Rumba, Springsteen, Suomi-latina-suomi, Vuorinen: Tolppa-apina...
vanhaa: Hänninen Kaksi karkuria, Outsideria, Kafka, Antiikkikirja, Salminen: Viena-Aunus...
3.5 Hae Vammalan vanhan kirjallisuuden päivien esite meiltä jo nyt!
3.5 Vapunjälkeistä elämää ja loistavia kirjoja!
Ostin muuten perjantaina hyvän satsin kaunoa! L. Viidan Betonimylläri, de Beauvoir, Platon, Gracian, Aristoteles, Borges, O Wilde, Meri, Hyry, Haavikko, Sinervo, Södergran, Kundera, Tsehov, Dostojevski, Kierkegaard, Beckett, Cela, Lorca, Catullus, Kafka, Erasmus, Durant, Mee-Tse, Darwin, Martti Haavio, Simone Weil, T.S. Eliot, Genet, Lao-tse, Koraani, V. Kilpi, Pulla, Koraani, A.A. Milne, Aronpuro,...
Alkukielellä mm. Arthur Miller, Anita Brookner...A. Christie!
28.5 Viimeinen kannanottoni tamperelaiseen arvokeskusteluun
Koska viimeaikaisten tietojeni mukaan peräänkuuluttamani arvokeskustelu on jo käyty vallan kabineteissa, niin nyt minun on aika pättää osaltani noin vuoden kestänyt kiinnostukseni yhteisten asioiden hoitamiseen.
Arvokeskustelun ainoa voittaja on kivi-, betoni- ja asfalttirakentaminen, hillittömällä tarmolla. Siytä moiseen ei tällä järjellä ikinä voi keksiä. Kakkoseksi tuli päättäjien oikeus päättää puolestamme haluamme vastaan ja osallistumatta avoimeen keskusteluun.
Viimeiseksi arvokeskustelun priorisoinnissa (pakollinen muotisana) tuli ihminen, inhimillisyys ja toisesta välittäminen.
No, kirjat ovatkin mukavampia kuin poliitikot. Kesäkuumalla on kivempi kulkea täysin välinpitämättömänä ja katsella vain terasseja, joihin niin moni päättäjä kiinnittikin huomionsa päätöksiään perustellessaan. Aina on oltava mahdollisuus poiketa oluella.
Tosin aika harvalla se on realistinen mahdollisuus muuta kuin kesälomalla, eikä kovin suositeltavaa silloinkaan kovin runsaassa määrin. Mutta päättäjämme tuntuvat elävän ainaista yhteiskunnan maksamaa kesälomaa...
26.5 Hienoja kirjoja!
Ostin muutaman hienon kirjankin eilen. V.H. Vainion Kalamiehen vuosi, Paulaharjua, Karia, Waltaria, G. Pula-ahon seikkailut, Sariolan Parempi kertarutina..., Parvilahden Terekille ja takaisin, Huizingaa...
21.5 Kauhu leviää Suomessa! Valtakunnallinen hätätila?
Iltapäivälehdet repivät otsikoita, kauhu leviää ja terapia-apua tarvitaan. Mistä on kyse?
Karhu tallusteli halki Kauniaisten. Valtakunnallisuutta tavoittelevat iltapäivälehdet ovat suunniltaan. Karhuja saa kyllä tallustella köyhillä alueilla, mutta että Kauniaisissa! Hellanduudeli sentään...
Karhut varmasti pelottavat aina ja niitä pitää varoa, mutta meteli ei johdu siitä, vaan siitä että Kauniainen on Suomen rikkainta asuinaluetta.
19.5 Onhan se liian vilpoista, mutta ei jaksa murehtia
Kyllähän se oikea kesä, se mistä saimme jo näytteen saisi jo tulla, mutta ei tämä nyt ihan hirveätäkään ole. Aina välillä aurinko muistuttaa tulevasta ja pitä ihmisen hyvällä tuulella.
Karma-sarjaa ja harvinaisempaa John Dickson Carria laitoin ikkunaan ja onhan siellä se Suomalaiset hävittäjä-ässätkin, vielä. Saapas nähdä poikkeaako Kontiaisen Vesa tänään, tämä Popeda- ja Poko-kirjailija...
No, poikkesihan Vesa ja sen miehen kanssa on aina hauska tarinoida vanhoista Popeda-ajoista, Puustokista ja kirjioittamisen olemuksesta. Poko-kirja ilmestyy muistaakseni lokakuussa ja se sisältää kyllä todella ison osan suomirockin historiaa. Ilman Epeä ja Pokoa meillä ei ehkä olisi Eppuja, Popedaa, Hassisen Konetta ja vaikkapa Yötä ja moni bändi olisi ainakin hajonnut matkan varrella. Ei olisi legendaarista jalkapallokopukkuetta Atletiko Pokoa, jossa minäkin pelasin rock-futista ja joukkueelle tehtiin ainakin yksi levykin. Moog lauloi.
Oletteko muuten huomanneet, että legendaarinen kitarantekijä Matti Nevalainen on muuttanut Tampereelle yhteen Boot Factoryn kanssa?
17.5 Olipa mukava reissu Vehkajärvelle!
Tein tuossa todella mukavan retken Vehkajärvelle. En kerro piruuttaankaan kenen viehättävässä seurassa, mutta kesällä Sydän-Hämeen lehteä lukemalla sekin aikanaan selviää.
17.5 Päivän viisauksia
Ajattelin suunnitella spontaanina olemista huomenna.
Tässä turvattomassa maailmassa ihminen etsii aina jotakin pysyvää ja siksi on hyvä muistaa, että jotakin sellaista on: Ei ole mitään niin pysyvää, kuin väliaikainen vero.
16.5 Nykyajan logiikkaa!
Pyynykillä aamulenkillä tuli mieleen tämä nykymiehen logiikka. Äänestetään Viivi Avellan Euroopan Parlamenttiin, kun se on niin nätti niissä Nelosen urheilu-uutisissa. No, siitähän seuraa, ettei Viivi enää ole niissä.
Sama mentalitetti on Tampereen kaupungin touhuissa likenteen suhteen. Nättiä haetaan, mutta eipähän pian ole ketään keskustassa siitä nätistä nauttimassa kuin korkeintaan toimistoaikaan...
15.5 Voi kun oppisi olemaan...
Aina samaa mieltä yleisen mielipiteen kanssa. Parasta musiikkia on aina se joka on listan kärjessä. Kaikki Helsingin julkimot ovat aina suurimpia tähtiä. Kaupungin virkamiehet ovat aina oikeassa.
Kaupunginvaltuutetut ajavat herkeämättä yhteistä hyvää, vaikka eivät lausu niistä julkisesti sanaakaan, ja joka lause alkaa sanalla minä.
Iltapäivälehtien jääkiekkotoimittajat ovat aina oikeassa, että maalivahti on ainoa syyllinen, vaikka kentällä olevat viisi kenttäpelaajaa eivät voi yhdelle kanukille mitään ja se maalivahti on torjunut jo kymmenen varmaa maalia ennen sitä joka sitten menee sisään. Eikä Mertarannan tarvitse tietää mikä on käsisyöttö vielä sadansissa kisoissankaan. Eikä kukaan saa sitä hänelle kertoa.
Lapsille ei saa olla vanhempi, vaan kaveri, koska vanhemmuus vanhentaa.
Ja mielipiteen ilmaus mistä tahansa, yleisestä mielipiteestä poikkeava siis, on marinaa.
Turpa kiinni Peltonen, kaikki tietävät paremmin varsinkin sinun omat asiasi! Kaupan pidon ja liikennesuunnittelun vaikutukset siihen.
15.5 Koleatahan se on yhä, mutta suosii siis edelleen lukuharrastusta
Mikäs sen mukavampaa kun lukea kunnon dekkari iltasella ja ottaa vaikka lasillinen viiniä kyytipojaksi. Tai hakea tältä hieno laitos Decameronesta tai Dostojevskin Idiootista. Pohtia hieman Kierkegaardin opastuksella viettelyn jaloa taitoa, tai laulaa Viimeinen kiitoshymni Walter M. Miller jr:n sävelin. Henry Miller voisi antaa vauhtia viikonlopuun tai A. E. Järvinen viedä kauas pois kaupunkilaisesta maailmasta..
12.5 Asiakkaani ja ystäväni Teppo Sulonen on sivistynyt ja hauska mies, joka osaa myös kirjioittaa. Seuraavassa tästä todiste:
Moro Hanski !
Meillä on ystäväni Jamin kanssa tapana tehdä retkiä bongataksemme jotain elämää suurempaa. Usein tämä liittyy kirjallisuuteen tai musiikkiin. Olemme nähneet Steinbeckin synnyinkodin kohdalla olevan kuopan Salinasissa, viihtyneet useassa Hemingwayn kantakapakassa, nähneet Camus'n vastaavan ravintolan, etsineet Kafkan jalanjälkiä, tarponeet loassa Jack Kerouac Streetillä Friscossa, käyneet kusella Shakespearen kotitalon pihassa, nähneet Henry Millerin kapakat Pariisissa ja piilomökin Big Surissa.
Suurin tavoitteemme on joskus tallata Macondon kujia Marquezin kotikylässä Kolumbiassa, mutta siellä kun turisti ammutaan jo lentokentällä, niin tyydymme nyt lähempänä oleviin kohteisiin.
Niinpä viime viikonloppuna suunta oli Juran saari. Se on parin tunnin laivamatkan päässä Skotlannin länsirannalta, seuraavana vastassa Amerikka. Siellä George Orwell kirjoitti kuulun kirjansa 1984 kuvaten länsimaalaisen kulttuurin rappiota kuin Pentti Linkola konsanaan. Päästäkseen rauhaan Lontoon humusta Orwell (oikeammin Eric Blair) muutti asumaan tänne yksinäiselle 200 asukkaan saarelle, sen pohjoisen kärjen sivistykseltä eristyneeseen kolkkaan. Kirja valmistui vuonna 1948.
Juran saarella on kuulut 20 vuotiaat viskit ja tänä vuonna on juhlakausi juuri Orwellin vuonna eli -84 käyntiin pannulle vuosikerralle. Sitä siis lähdimme myös hakemaan.
”Orwellin vuosi” on käsite, joka tunnetaan halki maailman. Pohdimme, onko kukaan muu kirjailija saanut aikaan vastaavaa kaikille tuttua käsitettä, löysimme muutaman : ”Onpas Kafkamainen tunnelma”, ”Dostojeskilainen kellariloukkoihminen”, ”Kenelle kellot soivat”, ”Nahkurin orsilla tavataan”, ”Niin se käy (Vonnegut)”, ”Meno on kuin Macondossa”, ”Turha on taistella tuulimyllyjä vastaan”, jne. Jos keksit lisää, niin minulle vaan sähköpostia.
Juran saarella ei ole tungosta. Olimme hotellin lähes ainoat asiakkaat. Meille kerrottiin reitti Orwellin mökille ylimalkaiseen tyyliin, kävelymatkaa on kolme-neljä mailia ja sillä lailla. Kun jouduimme pysäyttämään auton, oli edessä kinttupolku, joka osoittautui kuudeksi mailiksi yhteen suuntaan. Vedimme Juran jylhillä nummilla siis noin 18 kilometrin lenkin. Tuuli tuiversi, läheinen 3 kilometrin korkeuteen nouseva vuorikaan ei sitä peittänyt. Ristinsielua ei missään näkynyt, seuranamme olivat lammaslaumat ja peuraparvet. Saarella on oma 5000 yksilön peurarotu, jonka edustajia tuijottelimme ajoittain silmästä silmään kunnes sarvipää luovutti. Juoksimme kilpaa fasaanien kanssa ja nautimme ehdottomasta rauhasta, kännykässäkään ei ollut kenttää.
Orwellin talo on yksinäisenä saaren kärjessä. Siellä oli siis tämä legenda oli syntynyt. Tekipä taas kerran hyvää sydämelle nähdä jotain merkittävää. Paluu vastatuulessa meitä tuskissaan odottavan hotellin kokin luo ei tuntunut lainkaan raskaalta.
Orwellin bongauksen jälkeen sattuneet vastoinkäymiset eivät tuntuneet miltään tämän hienon kokemuksen jälkeen. Sting perui konserttinsa Glasqowissa ja Ryanair jätti meidät koneesta. Ylimääräinen päivä Lontoossa olikin pitkästä aikaa ihan paikallaan.
Teppo
12.5 Paistaa sentään aurinko!
Niemisen Ville loistaa NHL-jäillä, Vammalan Vanhan Kirjallisuuden päivien kuviot omalta osaltani alkavat selkiintyä ja kyllä se siitä...
6.5 Eduskunnassa soi taas Juicen Pilvee, pilvee, pilvee...
Ja kollegat paheksuvat tunnustamista...
4.5 Sataa suolaista vettä...
Mutta olo on mukava Ville Niemisen ja Calgaryn puolesta. Koko kaupunki on sekaisin, kun Flames pudotti suuren ja mahtavan Detroitin jatkosta. Jo eilen olut eli Miikka pint oli halventunut 34 centtiin Kiprusoffin pelinumeron kunniaksi, mutta tieto ei kerro joko myynnissä on Ville pint ja Villen numerohan on 24!
Vammalan Vanhan Kirjallisuuden Päivien esitteitä voi tulla noutamaan Palmusta ilmaiseksi. Vettä sataa, mutta sekin tuntuu vain hienolta. Ilma puhdistuu ja hiekka lakkaa lentämästä silmiiin.
Vammalan Vanhan Kirjallisuuden Päivien ohjelmakin on valmis!